Miten suuren riippuvuuden ruoka voi aiheuttaakaan! Olen taistellut pienen ikäni tätä vastustamatonta, mutta myös tuhoisaa nautintoa vastaan. Heikoin kohtani on herkut. Makeanhimo on juurtunut niin syvästi minuun, ettei kulu pariakaan päivään etten olisi ostanut jotain hyvää. Olen 19-vuotias nuori nainen, normaalipainoinen ja liikunnallinen. Kuinka usein olenkaan huhkinut kuntosalilla vain kuluttaakseni edellisen päivän mässäilyt. Liikunta on nautinnollista, se itsessään pitäisi olla itseisarvo. Valitettavan usein motivaationi liikkumiseen on kuitenkin vain kalorien kuluttaminen.

Haluan päästä tästä kierteestä eroon, ja aion toteuttaa sen tänä keväänä. Aion aloittaa 23.2. maanantaina 7 vkon (49 päivän) herkkulakon, joka käsittää kieltäytymisen kaikesta makeasta ja suolaisesta roskaruuasta. Aion syödä kunnon ruokaa, mahdollisimman terveellisesti ja kevyesti.

Minulla on hyvä tunne tämän lakon suhteen. On aika haastaa itsensä. Koskaan aiemmin en ole ollut noin pitkää aikaa ilman herkkuja, ja tiedän jo nyt siitä tulevan erittäin haasteellista.  Tulen olemaan kiukkuinen ja turhautunut, ja koitan varmastikkin korvata ruuan aiheuttamaa tyhjiötä jollain muulla, kenties aloittamalla tupakoinnin uudestaan. Tässä tulee hengellisen paaston syvin olemus esiin; koitetaan kieltäytyä jostain maallisesta saamalla jotain arvokkaampaa tilalle. En tee tätä paastoa vain uskonnollisista syistä, mutta antaa se ehdottomasti lisää sisältöä tulevaan koitokseen. Jos Jeesus pystyi olemaan 40 päivää autiomaassa syömättä ja juomatta, on kumma jos ei nykyihminen pysty kieltäytymään karkeista ja pullista. Tunnen itseni säälittäväksi edes ajatellessani tätä.

Totuus kuitenkin on, että olen tapellut mielitekojani vastaan jo monia vuosia. Makenhimo kun kuitenkin on yleisesti suht hyväksyttävää, jos et ole ylipainoinen etkä sairastele. Se ei aiheuta yhtä lailla paheksuntaa kuin tupakan tai muiden päihteiden käyttö. Se on kuitenkin riippuvuus siinä missä muutkin, ja paha sellainen onkin! Olen itse päässyt eroon tupakasta 3-4 vuotta sitä vakituisesti poltettuani, mutta karkkipussista ero onkin jo suurempi juttu meikäläiselle.

Siksi aion nyt vihdoinkin tehdä asialle jotain. Puskea läpi sen seitsemän viikkoa, suomalaisella sisulla ja vaikka hampaat irveessä!