Uuden asian opettelu vie aina aikaa. Niinpä herkuttoman elämänkin aloittaminen vaatii totuttelua. Hyvin olen tämän viikon pidättäytynyt herkuista, mutta olen tuntenut turhautumista niiden aiheuttamasta "tyhjiöistä". Olen levottomana etsinyt jotain, mikä korvaisi tämän aukon. Kunnon ruokaa on ehkä tullut syötyä turhan paljon, mutta parempi sekin kuin repsahtaminen. En ole jaksanut mennä salille tällä viikolla, mutta koitan raahautua sinne tänään. Hmm..Ihan kuin pientä masennusta ilmassa..... :) Kenties vieroitus aiheuttaa tälläisiäkin tunteita.

Olen lukulomalla, ylioppilaskirjoitukset ovat tulossa. Siispä olen viettänyt paljon aikaa kotona, muka lukien, oikeasti vain haahuillen huoneiden välillä. Tietty ajatukset menevät helposti ruokaan kun on kokoajan keittiön lähettyvillä. Jos olisin menossa jossakin, ei varmasti tulisi syötyä niin paljon. Annettakoon se silti anteeksi, sillä tokihan minä tarvitsen energiaa opiskeluun. Eiköhän se nälkä kohta tasaannu, kun huomaa ettei niitä karkkeja tule kuitenkaan... :D

Jo pari päivää paastoa takana, ja olo on mitä mainioin. Jätin tosin jo viikonloppuna laskiaispullat syömättä, sillä halusin valmistautua uuteen herkuttomaan elämääni.

Tällä hetkellä tuntuu, ettei herkkulakko olekaan mikään mahdottomuus. Itseasiassa tämähän on ihmeen helppoa! Päätän vain olla syömättä niitä herkkusia, ei se sen kummempaa ole. Samoin kuin olen monesti muulloinkin elämässäni vain päättänyt tehdä jotain. Nyt lopetan tupakoinnin, nyt alan liikkumaan. I got the power....

Miten suuren riippuvuuden ruoka voi aiheuttaakaan! Olen taistellut pienen ikäni tätä vastustamatonta, mutta myös tuhoisaa nautintoa vastaan. Heikoin kohtani on herkut. Makeanhimo on juurtunut niin syvästi minuun, ettei kulu pariakaan päivään etten olisi ostanut jotain hyvää. Olen 19-vuotias nuori nainen, normaalipainoinen ja liikunnallinen. Kuinka usein olenkaan huhkinut kuntosalilla vain kuluttaakseni edellisen päivän mässäilyt. Liikunta on nautinnollista, se itsessään pitäisi olla itseisarvo. Valitettavan usein motivaationi liikkumiseen on kuitenkin vain kalorien kuluttaminen.

Haluan päästä tästä kierteestä eroon, ja aion toteuttaa sen tänä keväänä. Aion aloittaa 23.2. maanantaina 7 vkon (49 päivän) herkkulakon, joka käsittää kieltäytymisen kaikesta makeasta ja suolaisesta roskaruuasta. Aion syödä kunnon ruokaa, mahdollisimman terveellisesti ja kevyesti.

Minulla on hyvä tunne tämän lakon suhteen. On aika haastaa itsensä. Koskaan aiemmin en ole ollut noin pitkää aikaa ilman herkkuja, ja tiedän jo nyt siitä tulevan erittäin haasteellista.  Tulen olemaan kiukkuinen ja turhautunut, ja koitan varmastikkin korvata ruuan aiheuttamaa tyhjiötä jollain muulla, kenties aloittamalla tupakoinnin uudestaan. Tässä tulee hengellisen paaston syvin olemus esiin; koitetaan kieltäytyä jostain maallisesta saamalla jotain arvokkaampaa tilalle. En tee tätä paastoa vain uskonnollisista syistä, mutta antaa se ehdottomasti lisää sisältöä tulevaan koitokseen. Jos Jeesus pystyi olemaan 40 päivää autiomaassa syömättä ja juomatta, on kumma jos ei nykyihminen pysty kieltäytymään karkeista ja pullista. Tunnen itseni säälittäväksi edes ajatellessani tätä.

Totuus kuitenkin on, että olen tapellut mielitekojani vastaan jo monia vuosia. Makenhimo kun kuitenkin on yleisesti suht hyväksyttävää, jos et ole ylipainoinen etkä sairastele. Se ei aiheuta yhtä lailla paheksuntaa kuin tupakan tai muiden päihteiden käyttö. Se on kuitenkin riippuvuus siinä missä muutkin, ja paha sellainen onkin! Olen itse päässyt eroon tupakasta 3-4 vuotta sitä vakituisesti poltettuani, mutta karkkipussista ero onkin jo suurempi juttu meikäläiselle.

Siksi aion nyt vihdoinkin tehdä asialle jotain. Puskea läpi sen seitsemän viikkoa, suomalaisella sisulla ja vaikka hampaat irveessä!